Kysymys siitä, mikä uusi teknologia yleistyy jonakin tiettynä rajattuna ajanjaksona, on hyvin haasteellinen vastata. Joka puolella maailmaa tehdään jatkuvasti uusia keksintöjä ja syntyy uusia teknologisia ratkaisuja todellisiin ja vähemmän akuutteihin ongelmiin. Se, mistä syntyy kaupallisesti merkittävä innovaatio ja tuote, riippuu lukuisista eri tekijöistä, joiden ennakointi on lähes mahdotonta. Etenkin, jos kyseessä on vielä jokin tietty ajankohta.
Tyypillisesti kysymykseen lähdetään vastaamaan tarkastelemalla erilaisia megatrendejä ja kuluttajien käyttäytymistä kuvaavia signaaleja. Viime kädessä on kuitenkin usein kyse siitä, millaisia tuotteita ja palveluja kuluttajat haluavat elämäänsä ja mistä kuluttajat ovat valmiita maksamaan. Se mitä kuluttajat haluavat, on toisinaan ennakoitavissa, mutta usein saattaa ilmetä jokin täysin yllättävä käänne, joka muutta ostokäyttäytymisen.
Esimerkiksi pelkästään se, että joku ihmisten ihailema julkkis ottaa käyttöön jonkin tuotteen tai ratkaisun, saattaa kasvattaa jonkin brändin tai laiteen myyntiä valtavasti. Vastaavasti jos seurattu esikuva kertoo, että hän pitää vaikkapa jotain palvelua turhana, voi vaikuttaa olennaisella tavalla yrityksen toimintaa. Näin kävi Snapchatille kun seurapiiritähti Kylie Jenner arvioi palvelun olevan menneen talven lumia.
Ennustamisen vaikeudesta huolimatta on kuitenkin mahdollista esittää valistuneita arvioita tulevaisuudesta. Yleisesti ottaen ohjenuorana on se, että palvelut ja tuotteet, jotka suoraan tarjoavat ratkaisun johonkin kuluttajien tai yritysten toiminnan kannalta haasteellisen tilanteeseen, menestyvät. Eli se, että on keksitty uusi tapa tehdä jotain, ei sinänsä välttämättä ennakoi sitä, että kyseinen teknologia otetaan välttämättä käyttöön. Teknologia, joka on konkreettinen ratkaisu johonkin sellaiseen asiaan, jonka kuluttajat itse määrittelevät ongelmaksi ja johon he hakevat vastauksia on aina paremmassa asemassa.
Markkinoilla on jo vuosia ollut tarjolla erilaisia laitteita, joilla kuluttaja voi mitata oman kehonsa toimintoja hyvin tarkasti ja kerätä itsestään runsaasti erilaista dataa. Tätä tietoa voi periaatteessa hyödyntää parantaakseen omaa terveyttään ja optimoidakseen elämäntapaansa. Erilaisille mittauslaiteille on löytynyt käyttäjäjoukkonsa, mutta ne eivät edelleenkään ole valtavirtaistuneet. Syynä lienee juuri se, että kuluttajat eivät alunperinkään olleet hakemassa yksityiskohtaista tietoa terveydestään ja kehostaan. Toisin sanoen tuote ei vastaa todelliseen kuluttajatarpeeseen – pelkkä teknologinen mahdollisuus tehdä jotain ei riitä. Monet kuluttajat saattavat kokea mittaamisen paitsi vaivalloisena ja turhana, joskus myös ahdistavana. Tieto saattaa lisätä tuskaa, etenkin jos ei ole aikeissa erityisesti muuttaa elämäntapojaan.
Joskus teknologian yleistymiseen vaikuttaa erityisesti se, miten tuote lanseerataan. Eli se, millaisella myyntiargumentilla tuotetta tai palvelua myydään. Jos pääviesti liittyy tuotteen teknisiin ominaisuuksiin, kuluttaja saattaa kokea, että laite tai palvelu ei yksinkertaisesti tarjoa hänelle mitään. Tällöin tilannetta voi auttaa se, että tuote brändätään uudelleen. Jos vaikkapa mittaustekniikasta kehitetään ratkaisu, jolla vanhemmat voivat seurata lapsensa unenlaatua tai jotain muuta tärkeäksi koettua asiaa, tilanne muuttuu täysin. Tällöin ei enää myydä tekniikkaa, vaan ”parempaa vanhemmuutta” – tunnetta siitä, että huolehtii lapsestaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuluttaja reagoi todennäköisemmin viesteihin, jotka antavat hänelle mahdollisuuden vahvistaa identiteettiään itse tärkeäksi katsomallaan tavalla.
Edellinen esimerkki kuvaa sitä, miten tekniikka, bisnes ja markkinointi liittyvät toisiinsa. Teknologinen ratkaisu itsessään ei useinkaan johda huimiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Tekniikka täytyy osata kehystää tavalla, joka puhuttelee kuluttajaa. Tässä monella insinöörivetoisella yrityksellä on tekemistä.